keskiviikko 26. elokuuta 2015

Karkulainen.





Helteinen elokuun iltapäivä.
Olen siistimässä kesäkukkia  kun kuulen selkäni takaa  epämääräistä ääntä.
Käännyn-  ja hetkeen, sadasosa sekuntiin,  en tajua näkemääni.

Koira. Iso. Musta. Irti.

Ehdin antaa käskyn itselleni, älä huuda, älä liiku, ole rauhallinen, noinhan olen lapsillekin opettanut!
Ihka elävä labbishan se siinä, roskainen, hyvin uupuneen oloinen, läähättää, varmasti janoinen..teen parin sekunnin ajan havaintoja.
Päättelen koiran lempeästä katseesta ja pienestä hännänheilautuksesta
koiran vaarattomaksi ja ystävälliseksi, karkulainen, pantakin kaulassa. Hyvä! Tyttökoira?

"Nomutta kukas se sinä olet.." kysyn koiralta kun tokenen pahimmasta...
Ei vastaa, päättelee hänkin minut vaarattomaksi ja ehkäpä vähän tyhmäksi kun tuollaisia kyselee,  huomaa avoimen ulko-oven ja löntystelee sisään, kiertää huoneet ja tulee taka-ovesta ulos.

Tässä välissä tuli kiire toimia.  Olen ottanut astiaan vettä ja koiran kiertäessä takaisin luokseni osoitan sille vesikupin.  Se lysähtää rähmälleen terassille ja alkaa juoda, ja juo, ja juo... Seuraan hiljaa vieressä ja ymmärrän antaa karkulaisen hengähtää ihan rauhassa.
Hyvän tovin se siinä lepääkin ja minä alan ihmettelemään mitä tässä nyt tehdään.
Koira nousee ja lähtee löntystelemään tiellepäin ja minä hätäännyn.
"Älä nyt mene, mikä sun nimi on!"  Käy mutkan jossain lähistöllä, mutta päättelee olevansa eksyksissä ja tulee takaisin luokseni.  Luottavaisen oloinen,  juttelen sille rauhoittavasti, -niin ainakin toivon-   nyt uskallan ottaa jo kiinni pannasta löytyisikö sieltä omistajan puh.numeroa tai edes koiran nimeä.  Ei mitään!

No, onhan näitä tapauksia sattunut muutama  ennenkin, että on haettu eksyneelle omistajaa ja pienen mietinnän jälkeen soitankin paikalliseen löytöelänkotiin.
Neuvottelen työntekijän kanssa mitä tehdään ja sovitaankin että odotellaan josko omistaja kyselee heidän kauttaan karkulaista.  Jos ei niin hän hakee koiran löytöeläin kotiin illan aikana.

Annan koiralle lisää vettä ja vähän raksuja jotka se syökin halukkaasti! Ihana koira!
Eikä aikaakaan kun puhelin pirisee ja arvelen omistajan löytyneen.

Bingo!

Emäntä oli saapunut töistä eikä koiraa missään...  ulko-ovi auki  ja pihakin tyhjä.
Hetken pähkäiltyään ja huudeltuaan kertoi  ottaneensa yhteyden samaan  löytöeläinkotiin kuin minäkin ja saanut tiedon karkulaisen löytymisestä ja osoitteen mistä sen voi hakea!

Sovittiin jatkosta emännän  kiitellessä helpottuneena koiransa löytymisestä.  Nyt sain tietää nimenkin,  se olikin minulle tärkeä tieto...
Hyvän matkaa se oli ehtinyt taivaltaakin, lonkkavikainenkin vielä, helteessä,  kuumissaan.

Päivän hyvä työ tuli tehtyä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.


kuvan koira ei kuulu juttuun..







4 kommenttia:

  1. Sniis, täällä silmistäni kyyneleitä pyyhin. Teit kyllä todella hyvän työn, meidän ihmisten pitää pitää huolta eläimistä, olen minäkin muutaman kerran soittanut eläinsuojeluun kysyäkseni ohjeita ja kyseessä oli linnut ja ihmisillä ei ollut osuutta asiaan. Mukavaa loppuviikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...siifff vaan Silkku, ei tullut mieleenkään että olisin jättänyt koiran heitteille, onneksi se palasi takaisin. Hieno asia että on tuollaisia paikkoja kuin nämä eläinkoti ihmiset, tuli itsellekin hyvä mieli kun sain asian hoidettua hyvin! :)

      Kiitos samoin sinulle, mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Hienosti hoidettu!!! Kiitos karkulaisen puolesta. Joskus vaatii rohkeutta lähestyä suurta koiraa, mutta kyllä ilmeistä ja eleistä näkee, millainen kaveri on kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmin puoleinen luottamus syntyi heti!

      Poista